Diamant osaa innovoida. Olimme ensimmäinen saksalainen valmistaja, joka käytti alumiinia jo 1920-luvulla. Teimme pikalinkun maantiepyörään sopiviin kiekkoihin yhtä aikaa Campagnolon kanssa. Ja vuonna 1992 aloitimme ensimmäisen sähköpyörän sarjatuotannon – toisena saksalaisena valmistajana koskaan. Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin erityistä Diamant City Blitz -mallia ja sen ominaisuuksia. 

Diamant City Blitzin teräsratsu näyttää voimansa, kun voimasi heikkenevät

Pyöräily voi olla väsyttävää. Apumoottoreiden käyttö on lähes yhtä vanha idea kuin polkupyörä itse. Kun polttomoottori vielä kilpaili höyrykoneen kanssa, kokeilivat neuvokkimmat myös sähkökäyttölaitteita – tuolloin kuitenkin tuloksetta. 1960-luvulla tätä yritettiin vakavissaan, mutta prototyyppiä ei koskaan saatu sarjatuotantoon. Tilanne muuttui 90-luvun alussa – ja Diamant oli kehityksen eturintamassa. Ja tietysti pyörän ilme edellä, sillä Diamant erottui selvästi muista polkupyöristä. Omaa luokkaansa oleva värimaailma piilotti suuren akun tyylikkäästi. 

”Pidätkö pyöräilystä, mutta haluat vähentää lihasten rasitusta? Etkä halua hengästyä yhtä nopeasti? Ratkaisu: City Blitz, tehopyörä.” Näin uutta kevyttä mopoa mainostettiin vuoden 1991 lopusta lähtien. Sen oli tarkoitus yhdistää trekking®-pyörän ja mopon ominaisuudet. Ei polttomoottorin ärsyttävää kolinaa, vaan enemmän hauskanpitoa ja pidempään. 

City Blitz kehitettiin 90-luvun alussa rahastojen avulla.* Tuolloin esituotettu Hercules Electra oli ollut markkinoilla jo kolme vuotta, mutta Diamantin lisäksi yksikään muu valmistaja ei lähtenyt mukaan trendiin. Siksi City Blitz oli vuonna 1992 toinen saksalainen sähköpyörä ja myös yksi kolmesta maailmanlaajuisesti saatavilla olevasta sarjatuotteesta. 

Keskivaihteisto, 5-vaihteinen Pentasport-vaihteisto ja 90-luvun väritys. (Violetti ja turkoosi olivat todellinen kulttiväriyhdistelmä, eikö totta?) City Blitz pystyi näyttämään kykynsä nousuissa. Nopea virta-avaimen kierto ja pieni liike ohjaustangon kahvassa käynnistävät etupyörän sähkömoottorin. Voit antaa moottorin tehdä kaiken työn puolestasi tai avustaa sitä polkemalla – Lex Hercules mahdollisti puhtaasti moottoroidun avustuksen jopa 20 km/h nopeuteen asti. Nopeutta voitiin säätää portaattomasti kiertokahvalla. Ohjaustangon näytössä näkyi nopeus, keskinopeus, ajettu matka ja jopa aika. Laitteistosta riippuen sähköpyörän hinta oli 2 550 – 2 800 D-markkaa. 

28,8 V:n moottori vaikutti etupyörään kitkan avulla. Se kytkettiin kiertämällä kahvaa, jolloin mekanismi laski sen alas, kunnes se kosketti rengasta. Moottori kehitti jatkuvan 0,17 kW:n tehon ja käytettävissä oli hetkellisesti jopa 0,36 kW. Moottorin teho ei siis ollut erinomainen, mutta riitti 20 km/h:n nopeuteen. Se toimi 5,3 kg:n nikkelikadmiumakulla, joka sijaitsi yhdessä laturin kanssa lukittavassa, irrotettavassa laatikossa. 

Olosuhteista riippuen yksi akku riitti noin 30 kilometrin ajomatkaan. Se oli tuohon aikaan ilmiömäistä – ja niin kauan kuin moottoria ei käynnistetty, pyörällä voitiin ajaa normaalisti ilman kitkaa. Akun jälleen täyteen lataaminen kesti neljä tuntia. 

City Blitzin polkimet ja moottori voitiin irrottaa kokonaan. Tämä tarkoitti, että sähköpyörää voitiin käyttää myös tavallisena polkupyöränä tai mopona. 27 kg:n painoinen City Blitz oli selvästi kevyempi kuin muut tuon ajan sähköpyöräkokeilut, mutta se ei todellakaan ollut pelkkää nautintoa. Jos virtalähde jätettiin kotiin, City Blitz painoi silti 19,2 kg – noin 2–3 kg enemmän kuin vastaava tavallinen pyörä.

Miksi Diamant City Blitz epäonnistui huipputeknologiasta huolimatta

City Blitzissä oli muutamia hyviä puolia, kuten kitkarullat. Liian kapea kitkarulla ei tuottanut juuri ollenkaan kitkaa märkänä ja sillä oli taipumus lipsua. Kapea rulla vaurioitti reunoillaan myös eturengasta pitkällä aikavälillä. Näin ollen eturengas rikkoutui nopeammin ja oli altis puhkeamisille. 

Toinen heikko kohta oli akku. Niissä oli voimakas akkuefekti, minkä vuoksi akku oli vaihdettava uuteen lyhyen ajan kuluessa (joskus jo vuoden kuluttua). 

Näiden puutteiden vuoksi City Blitz ei menestynyt. Tuotanto lopetettiin vuonna 1996. Siihen mennessä oli myyty vain 3 000 polkupyörää – alun perin tämä oli vuoden 1992 suunniteltu myyntimäärä. Vaikka runko ja muu tekniikka olisivatkin erittäin hyviä hallitsivat muiden valmistajien ideat sähköpyörissä. 

*Treuhand-virasto oli julkisoikeudellinen laitos, jonka tehtävänä oli siirtää entiset DDR:n valtionyritykset toimimaan yksityisellä sektorilla. Treuhand-virasto investoi yritysten rakenneuudistukseen ennen niiden myyntiä ja sen oli tarkoitus rahoittaa investoinnit myyntituloilla, mutta todellisuudessa se tarvitsi suuria valtiontukia.